erikoistuva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
erikoistuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä erikoistua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | erikoistuva | erikoistuvat |
| genetiivi | erikoistuvan | erikoistuvien (erikoistuvain) |
| partitiivi | erikoistuvaa | erikoistuvia |
| akkusatiivi | erikoistuva; erikoistuvan | erikoistuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erikoistuvassa | erikoistuvissa |
| elatiivi | erikoistuvasta | erikoistuvista |
| illatiivi | erikoistuvaan | erikoistuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erikoistuvalla | erikoistuvilla |
| ablatiivi | erikoistuvalta | erikoistuvilta |
| allatiivi | erikoistuvalle | erikoistuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | erikoistuvana | erikoistuvina |
| translatiivi | erikoistuvaksi | erikoistuviksi |
| abessiivi | erikoistuvatta | erikoistuvitta |
| instruktiivi | – | erikoistuvin |
| komitatiivi | – | erikoistuvine |