erikoistua

Suomi

Verbi

erikoistua (52) (taivutus[luo])

1. tulla erityisen osaavaksi jossakin; oppia erikoisala

Etymologia

• verbi erikoistaa (vartalo erikoist|a- + pääte -ua)
• adjektiivi erikoinen (konsonanttivartalo erikois- + pääte -tua)

Käännökset

1. tulla erityisen osaavaksi jossakin

englanti: special|ise/-ize ranska: se spécialiser

ruotsi: specialisera sig venäjä: специализироваться

Liittyvät sanat

• erikoinen
• erikoistunut
• erlaistuminen

Johdokset

• substantiivit: erikoistuminen

Yhdyssanat

erikoistumisjakso, erikoistumislinja, erikoistumisopinnot

Aiheesta muualla

• erikoistua Kielitoimiston sanakirjassa