epäily

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

epäily (2)[1]

  1. vailla varmuutta aktiivisesti toimiva kiistanalaistaminen tai kysteenalaistaminen
    Epäily jäytää mieltäni ja kyseenalaistaa tuloksen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈepæi̯ly/
  • tavutus: e‧päi‧ly

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi epäily epäilyt
genetiivi epäilyn epäilyjen
epäilyiden
epäilyitten
partitiivi epäilyä epäilyitä
epäilyjä
akkusatiivi epäily;
epäilyn
epäilyt
sisäpaikallissijat
inessiivi epäilyssä epäilyissä
elatiivi epäilystä epäilyistä
illatiivi epäilyyn epäilyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi epäilyllä epäilyillä
ablatiivi epäilyltä epäilyiltä
allatiivi epäilylle epäilyille
muut sijamuodot
essiivi epäilynä epäilyinä
translatiivi epäilyksi epäilyiksi
abessiivi epäilyttä epäilyittä
instruktiivi epäilyin
komitatiivi epäilyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo epäily-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • epäily Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2