eno

Katso myös: Eno, eno-

Suomi

Substantiivi

eno (1)

1. äidin veli

Ääntäminen

• IPA: /ˈeno/

• Näin äännetään alueella: Suomi

• tavutus: e‧no

Etymologia

• johdos adjektiivista enä ’suuri; paljon’.

Vastaavia sanoja sukukielissä inkeroisen enoi, vatjan ono, viron onu ja saamen eanu. Epävarmoja eri sukulaisia merkitseviä sanoja ovat komin un ’äidin vanhempi sisar tai äidin vanhemman veljen vaimo’, enetsin ina ja nganasanin ńenne ’vanhempi veli, isän nuorempi veli’.

Käännökset

1. äidin veli

albania: bacë; dajë m. englanti: uncle espanja: tío m. grönlanti: anga hollanti: oom m. inarinsaame: iänui italia: zio m. koltansaame: jään kurdi: xal latina: avunculus m. pohjoissaame: eanu

portugali: tio m. ranska: oncle m., oncle maternel m. ruotsi: morbror saksa: Onkel m.; (vanhahtava) Oheim m. somali: abti tšekki: ujec m. unkari: nagybácsi venäjä: дядя m. vepsä: diä̯d́ö viro: onu

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• isoeno

Vieruskäsitteet

• setä, täti

Idiomit

pudota kuin eno veneestä — pudota joukosta

Substantiivi

eno (1)

1. (murteellinen) suuri joki, virta

Etymologia

• Tunnetaan etenkin peräpohjalaismurteissa, sanalla on muissa murteissa muita veteen ja vesialueisiin viittaavia merkityksiä. Vrt. saamen eatnu, muissa merkityksissä voi olla johdos sanavartalosta enä-, joka liittyy suuruuteen ja paljouteen.
• Käytetään enimmäkseen paikannimien osana: Enontekiö, Eno(n)joki, Eno(n)järvi (Suomalainen Paikannimikirja, Kotus, PDF-julkaisu 2007)

Aiheesta muualla

• eno Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 114, 433 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

'Auhelawa

Verbi

eno

1. nukkua