eis
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]eis (5)
- (musiikki) ylennetty e-sävel, enarmoninen sävelen f kanssa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | eis | eisit |
| genetiivi | eisin | eisien (eisein) |
| partitiivi | eisiä | eisejä |
| akkusatiivi | eis; eisin |
eisit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | eisissä | eiseissä |
| elatiivi | eisistä | eiseistä |
| illatiivi | eisiin | eiseihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | eisillä | eiseillä |
| ablatiivi | eisiltä | eiseiltä |
| allatiivi | eisille | eiseille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | eisinä | eiseinä |
| translatiivi | eisiksi | eiseiksi |
| abessiivi | eisittä | eiseittä |
| instruktiivi | – | eisein |
| komitatiivi | – | eiseine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | eisi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Hollanti
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]eis m. (monikko eisen)
Liittyvät sanat
[muokkaa]Latina
[muokkaa]Pronomini
[muokkaa]eīs