Siirry sisältöön

eis

Wikisanakirjasta
Katso myös: Eis

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

eis (5)

  1. (musiikki) ylennetty e-sävel, enarmoninen sävelen f kanssa

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eis eisit
genetiivi eisin eisien
(eisein)
partitiivi eisiä eisejä
akkusatiivi eis;
eisin
eisit
sisäpaikallissijat
inessiivi eisissä eiseissä
elatiivi eisistä eiseistä
illatiivi eisiin eiseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi eisillä eiseillä
ablatiivi eisiltä eiseiltä
allatiivi eisille eiseille
muut sijamuodot
essiivi eisinä eiseinä
translatiivi eisiksi eiseiksi
abessiivi eisittä eiseittä
instruktiivi eisein
komitatiivi eiseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo eisi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Hollanti

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

eis m. (monikko eisen)

  1. vaatimus

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Latina

[muokkaa]

Pronomini

[muokkaa]

eīs

  1. (demonstratiivinen, taivutusmuoto) monikon maskuliinin datiivi- ja ablatiivimuoto sanasta is
  2. (demonstratiivinen, taivutusmuoto) monikon feminiinin datiivi- ja ablatiivimuoto sanasta ea
  3. (demonstratiivinen, taivutusmuoto) monikon neutrin datiivi- ja ablatiivimuoto sanasta id