edistys

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

edistys (39)

  1. ajassa tapahtuva kehitys, joka saa aikaan toivottujen seikkojen kasvun tai voimistumisen
    Edistys on usein uudistusten pontimena.
    Kaikki kehitys ei ole edistystä. (Jussi Halla-aho, AlfaTV:n haastattelu)
  2. (politiikka) konservatismin hylkäävä poliittinen pyrkimys epäkohdiksi koettujen asioiden muuttamiseksi
    Neuvostoliitto pyrki omimaan yhteiskunnallisen edistyksen käsitteen propagandassaan.
    Yhdysvaltain demokraattinen puolue pyrkii edistykseen vastavoimana republikaanipuolueen konservatismille.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi edistys edistykset
genetiivi edistyksen edistysten
edistyksien
partitiivi edistystä edistyksiä
akkusatiivi edistys; edistyksen edistykset
sisäpaikallissijat
inessiivi edistyksessä edistyksissä
elatiivi edistyksestä edistyksistä
illatiivi edistykseen edistyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi edistyksellä edistyksillä
ablatiivi edistykseltä edistyksiltä
allatiivi edistykselle edistyksille
muut sijamuodot
essiivi edistyksenä edistyksinä
translatiivi edistykseksi edistyksiksi
abessiivi edistyksettä edistyksittä
instruktiivi edistyksin
komitatiivi edistyksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä edistää (edist- + -ys) tai johdos verbistä edistyä (edisty- + -s); vuonna 1776 käyttöön otettu uudissana[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

edistysaskel

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • edistys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. {{{Tekijä}}}: Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 1, A–K, s. 74, 152, 235, 369. Päätoimittaja Erkki Itkonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992 (2. painos 2001). ISBN 951-717-692-9.