Siirry sisältöön

domino

Wikisanakirjasta
Katso myös: dominó, dominò
dominopelin nappuloita

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

domino (2)

  1. eräs peli, jota pelataan laittamalla peräkkäin numeroituja nappuloita
  2. dominopelin nappula, dominopalikka

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈdomino/
  • tavutus: do‧mi‧no

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi domino dominot
genetiivi dominon dominojen
dominoiden
dominoitten
partitiivi dominoa dominoita
dominoja
akkusatiivi domino;
dominon
dominot
sisäpaikallissijat
inessiivi dominossa dominoissa
elatiivi dominosta dominoista
illatiivi dominoon dominoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi dominolla dominoilla
ablatiivi dominolta dominoilta
allatiivi dominolle dominoille
muut sijamuodot
essiivi dominona dominoina
translatiivi dominoksi dominoiksi
abessiivi dominotta dominoitta
instruktiivi dominoin
komitatiivi dominoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo domino-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • domino Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

domino (monikko dominos tai dominoes)

  1. domino
  2. dominopalikka

Espanja[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

domino

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dominar

Ido[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

domino (yksikön akkusatiivi dominon; monikko domini, monikon akkusatiivi dominin)

  1. (peli, puku) domino

Italia[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

domino

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dominare

Latina[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

dominō

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta dominus
  2. (taivutusmuoto) yksikön ablatiivimuoto sanasta dominus

Portugali[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

domino

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dominar