domino

Suomi

Substantiivi

domino (2)

eräs peli, jota pelataan laittamalla peräkkäin numeroituja nappuloita
dominopelin nappula, dominopalikka

Ääntäminen

IPA: /ˈdomino/
tavutus: do‧mi‧no

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	domino	dominot
genetiivi	dominon	dominojen dominoiden dominoitten
partitiivi	dominoa	dominoita dominoja
akkusatiivi	domino; dominon	dominot
sisäpaikallissijat
inessiivi	dominossa	dominoissa
elatiivi	dominosta	dominoista
illatiivi	dominoon	dominoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	dominolla	dominoilla
ablatiivi	dominolta	dominoilta
allatiivi	dominolle	dominoille
muut sijamuodot
essiivi	dominona	dominoina
translatiivi	dominoksi	dominoiksi
abessiivi	dominotta	dominoitta
instruktiivi	–	dominoin
komitatiivi	–	dominoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	domino-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

dominoefekti, dominoteoria

Aiheesta muualla

domino Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

domino (monikko dominos tai dominoes)

Espanja

Verbi

domino

indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dominar

Ido

Substantiivi

domino (yksikön akkusatiivi dominon; monikko domini, monikon akkusatiivi dominin)

(peli, puku) domino

Italia

Verbi

domino

indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dominare

Kroatia

Substantiivi

	yksikkö
nominatiivi	dȍmino
genetiivi	dȍmina
datiivi-lokatiivi	dȍminu
akkusatiivi	dȍmino
vokatiivi	dȍmino
instrumentaali	dȍminom

dȍmino m.

domino (peli)

Liittyvät sanat

domina f.

Aiheesta muualla

dȍmino Školski rječnik hrvatskoga jezika

Latina

Substantiivi

dominō

yksikön datiivimuoto sanasta dominus

yksikön ablatiivimuoto sanasta dominus

Portugali

Verbi

domino

indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dominar

Ruotsi

Substantiivi

domino yl. (3) (yks. määr. dominon [luo], mon. epämäär. dominoer [luo], mon. määr. dominoerna [luo])

domino