detritus
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]detritus (39)
- kuollutta kasvi- ja eläinainesta
- Kilpipäiset ovat pieniä merenpohjassa eläviä ja pohjan detritusta syöviä eläimiä.
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | detritus | detritukset |
| genetiivi | detrituksen | detritusten detrituksien |
| partitiivi | detritusta | detrituksia |
| akkusatiivi | detritus; detrituksen |
detritukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | detrituksessa | detrituksissa |
| elatiivi | detrituksesta | detrituksista |
| illatiivi | detritukseen | detrituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | detrituksella | detrituksilla |
| ablatiivi | detritukselta | detrituksilta |
| allatiivi | detritukselle | detrituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | detrituksena | detrituksina |
| translatiivi | detritukseksi | detrituksiksi |
| abessiivi | detrituksetta | detrituksitta |
| instruktiivi | – | detrituksin |
| komitatiivi | – | detrituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | detritukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
detritus- | |
Käännökset
[muokkaa]1. kuollutta kasvi- ja eläinainesta
|