deismi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
deismi (5)
- (filosofia) oppi, jonka mukaan jumala on vastuussa kaikkeuden järjestelmällisistä piirteistä, mutta jumala ei kuitenkaan vaikuta kaikkeuden tapahtumien kulkuun luomisen jälkeen.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈdei̯smi/
- tavutus: deis‧mi
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | deismi | deismit |
| genetiivi | deismin | deismien (deismein) |
| partitiivi | deismiä | deismejä |
| akkusatiivi | deismi; deismin |
deismit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | deismissä | deismeissä |
| elatiivi | deismistä | deismeistä |
| illatiivi | deismiin | deismeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | deismillä | deismeillä |
| ablatiivi | deismiltä | deismeiltä |
| allatiivi | deismille | deismeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | deisminä | deismeinä |
| translatiivi | deismiksi | deismeiksi |
| abessiivi | deismittä | deismeittä |
| instruktiivi | – | deismein |
| komitatiivi | – | deismeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | deismi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |