buraani
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
buraani (6)
- Keski-Aasian arojen myrskytuuli
- Länsi-Siperiassa ja Venäjän aroilla raivoavat buranit. Ne ovat kesällä kuivia, pölyä kuljettavia myrskyjä, mutta talvella peloittavia, kylmiä lumipyryjä. Buranien raivotessa paleltuu ihmisiä ja eläimiä ja peittyy kinoksiin. Karjalaumoissa tekevät ne toisinaan suurta tuhoa.[1]
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | buraani | buraanit |
genetiivi | buraanin | buraanien buraaneiden buraaneitten |
partitiivi | buraania | buraaneita buraaneja |
akkusatiivi | buraani; buraanin |
buraanit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | buraanissa | buraaneissa |
elatiivi | buraanista | buraaneista |
illatiivi | buraaniin | buraaneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | buraanilla | buraaneilla |
ablatiivi | buraanilta | buraaneilta |
allatiivi | buraanille | buraaneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | buraanina | buraaneina |
translatiivi | buraaniksi | buraaneiksi |
abessiivi | buraanitta | buraaneitta |
instruktiivi | – | buraanein |
komitatiivi | – | buraaneine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | buraani- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hänninen, Kaarlo & Kivirikko, K. E. Yleismaantiede. Kuopio. 1920: s. 135