asfaltti

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Asfaltti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Tien päällystämistä asfaltilla
Asfalttia lähikuvassa

Substantiivi[muokkaa]

asfaltti (5-C)[1]

  1. bitumin ja kiviaineksen seos, jota käytetään teiden ja muiden maa-alueiden päällystämiseen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑsfɑlt̪ːi/
  • tavutus: as‧falt‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi asfaltti asfaltit
genetiivi asfaltin asfalttien
(asfalttein)
partitiivi asfalttia asfaltteja
akkusatiivi asfaltti;
asfaltin
asfaltit
sisäpaikallissijat
inessiivi asfaltissa asfalteissa
elatiivi asfaltista asfalteista
illatiivi asfalttiin asfaltteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi asfaltilla asfalteilla
ablatiivi asfaltilta asfalteilta
allatiivi asfaltille asfalteille
muut sijamuodot
essiivi asfalttina asfaltteina
translatiivi asfaltiksi asfalteiksi
abessiivi asfaltitta asfalteitta
instruktiivi asfaltein
komitatiivi asfaltteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo asfalti-
vahva vartalo asfaltti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

  • ruotsin sanasta asfalt, latinan sanasta asphaltus, muinaiskreikan sanasta ἄσφαλτος (ásphaltos) ’luonnon asfaltti’ eli ’maapiki’, joka on maaöljyn hapettumistuote. Asu ’asvalti’ esiintyi ensi kerran suomen kirjakielessä 1845, jolloin julkaistiin Antero Wareliuksen kirja Enon opetuksia luonnon asioista. Suomen ensimmäinen asfalttitie rakennettiin 1930.[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

asfaltti-ihottuma, asfalttiasema, asfalttipinnoite, asfalttipäällyste, asfalttitie, asfalttiviidakko, kumiasfaltti, syväasfaltti

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 70. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.