arkuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

arkuus (40)

  1. se, että on arka

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑrkuːs/
  • tavutus: ar‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi arkuus arkuudet
genetiivi arkuuden arkuuksien
partitiivi arkuutta arkuuksia
akkusatiivi arkuus;
arkuuden
arkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi arkuudessa arkuuksissa
elatiivi arkuudesta arkuuksista
illatiivi arkuuteen arkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi arkuudella arkuuksilla
ablatiivi arkuudelta arkuuksilta
allatiivi arkuudelle arkuuksille
muut sijamuodot
essiivi arkuutena arkuuksina
translatiivi arkuudeksi arkuuksiksi
abessiivi arkuudetta arkuuksitta
instruktiivi arkuuksin
komitatiivi arkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo arkuude-
vahva vartalo arkuute-
konsonantti-
vartalo
arkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan arka vartalosta ark- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ihmisarkuus

Anagrammit[muokkaa]

karuus, rausku, ruskua

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • arkuus Kielitoimiston sanakirjassa