arkaileminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]arkaileminen (38)
- teonnimi verbistä arkailla
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arkaileminen | arkailemiset |
| genetiivi | arkailemisen | arkailemisten arkailemisien |
| partitiivi | arkailemista | arkailemisia |
| akkusatiivi | arkaileminen; arkailemisen |
arkailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arkailemisessa | arkailemisissa |
| elatiivi | arkailemisesta | arkailemisista |
| illatiivi | arkailemiseen | arkailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arkailemisella | arkailemisilla |
| ablatiivi | arkailemiselta | arkailemisilta |
| allatiivi | arkailemiselle | arkailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arkailemisena (arkailemisna) |
arkailemisina |
| translatiivi | arkailemiseksi | arkailemisiksi |
| abessiivi | arkailemisetta | arkailemisitta |
| instruktiivi | – | arkailemisin |
| komitatiivi | – | arkailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |