arkailla

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

arkailla (67) (taivutus[luo])

  1. arastella, ujostella, pelätä
    Erkki empi ja arkaili, mutta painoi viimein ovikelloa.
    Elina arkaili osallistua keskusteluun.
    Kokematon nuori tuomari sen sijaan monesti arkailee ja korostaa lain kirjainta vastoin sen henkeä. (Valvoja, 1944)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑrkɑi̯lːɑˣ/
  • tavutus: ar‧kail‧la

Etymologia[muokkaa]

johdos adjektiivista arka (arka- + -ile- + -vat)[1]

Käännökset[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 360 ile-verbien rakenne