Siirry sisältöön

apeus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

apeus (40)

  1. se, että on apea

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈɑpeus/ tai /ˈɑpeu̯s/
  • tavutus: a‧pe‧us / a‧peus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi apeus apeudet
genetiivi apeuden apeuksien
partitiivi apeutta apeuksia
akkusatiivi apeus;
apeuden
apeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi apeudessa apeuksissa
elatiivi apeudesta apeuksista
illatiivi apeuteen apeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi apeudella apeuksilla
ablatiivi apeudelta apeuksilta
allatiivi apeudelle apeuksille
muut sijamuodot
essiivi apeutena apeuksina
translatiivi apeudeksi apeuksiksi
abessiivi apeudetta apeuksitta
instruktiivi apeuksin
komitatiivi apeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo apeude-
vahva vartalo apeute-
konsonantti-
vartalo
apeut-

Etymologia

[muokkaa]

adjektiivi apea + johdin -us

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • apeus Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 429 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa