apeus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

apeus (40)[1]

  1. se, että on apea

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑpeus/ tai /ˈɑpeu̯s/
  • tavutus: a‧pe‧us / a‧peus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi apeus apeudet
genetiivi apeuden apeuksien
partitiivi apeutta apeuksia
akkusatiivi apeus;
apeuden
apeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi apeudessa apeuksissa
elatiivi apeudesta apeuksista
illatiivi apeuteen apeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi apeudella apeuksilla
ablatiivi apeudelta apeuksilta
allatiivi apeudelle apeuksille
muut sijamuodot
essiivi apeutena apeuksina
translatiivi apeudeksi apeuksiksi
abessiivi apeudetta apeuksitta
instruktiivi apeuksin
komitatiivi apeuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan apea vartalosta ape- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • apeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40