ankaruus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ankaruus (40)

  1. se, että on ankara

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑŋkɑruːs/
  • tavutus: an‧ka‧ruus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ankaruus ankaruudet
genetiivi ankaruuden ankaruuksien
partitiivi ankaruutta ankaruuksia
akkusatiivi ankaruus;
ankaruuden
ankaruudet
sisäpaikallissijat
inessiivi ankaruudessa ankaruuksissa
elatiivi ankaruudesta ankaruuksista
illatiivi ankaruuteen ankaruuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ankaruudella ankaruuksilla
ablatiivi ankaruudelta ankaruuksilta
allatiivi ankaruudelle ankaruuksille
muut sijamuodot
essiivi ankaruutena ankaruuksina
translatiivi ankaruudeksi ankaruuksiksi
abessiivi ankaruudetta ankaruuksitta
instruktiivi ankaruuksin
komitatiivi ankaruuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ankaruude-
vahva vartalo ankaruute-
konsonantti-
vartalo
ankaruut-

Etymologia[muokkaa]

sanan ankara vartalosta ankar- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]