ankaruus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ankaruus (40)
- se, että on ankara
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑŋkɑruːs/
- tavutus: an‧ka‧ruus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ankaruus | ankaruudet |
| genetiivi | ankaruuden | ankaruuksien |
| partitiivi | ankaruutta | ankaruuksia |
| akkusatiivi | ankaruus; ankaruuden |
ankaruudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ankaruudessa | ankaruuksissa |
| elatiivi | ankaruudesta | ankaruuksista |
| illatiivi | ankaruuteen | ankaruuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ankaruudella | ankaruuksilla |
| ablatiivi | ankaruudelta | ankaruuksilta |
| allatiivi | ankaruudelle | ankaruuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ankaruutena | ankaruuksina |
| translatiivi | ankaruudeksi | ankaruuksiksi |
| abessiivi | ankaruudetta | ankaruuksitta |
| instruktiivi | – | ankaruuksin |
| komitatiivi | – | ankaruuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ankaruude- | |
| vahva vartalo | ankaruute- | |
| konsonantti- vartalo |
ankaruut- | |
Etymologia
[muokkaa]sanan ankara vartalosta ankar- ja suffiksista -uus
Käännökset
[muokkaa]1. se, että on ankara
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- ankaruus Kielitoimiston sanakirjassa