ankara

Suomi

Ankara [1] opettaja

Adjektiivi

ankara (10) (komparatiivi ankarampi, superlatiivi ankarin) (taivutus[luo])

1. vaativa, tiukka, kova, armoton

   Olit liian ankara hänelle.

   Minulla oli lapsena ankara kasvatus.

2. rankka, raju, haastava, julmettu

   Se oli ankara kilpailu.

   Sanotaan, että Siperian talvi on ankara.

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑŋkɑrɑ/
• tavutus: an‧ka‧ra

Käännökset

1. kova, armoton

englanti: harsh, hard, strict, smart ranska: sévère m./f., strict

saksa: rauh viro: karm

Liittyvät sanat

Johdokset

• adverbit: ankarasti
• substantiivit: ankaruus

Vastakohta

• hellä

Aiheesta muualla

• ankara Kielitoimiston sanakirjassa
• ankara Tieteen termipankissa
• Artikkelit 312, 409, 674 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa