alkemia
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]alkemia (12)
- oppi, jonka tarkoituksena on valmistaa kultaa muista aineista tai saavuttaa kuolemattomuus ns. viisasten kiven avulla
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑlkeˌmiɑ/, [ˈɑlke̞miɑ]
- tavutus: al‧ke‧mi‧a
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | alkemia | alkemiat |
| genetiivi | alkemian | alkemioiden alkemioitten (alkemiain) |
| partitiivi | alkemiaa | alkemioita |
| akkusatiivi | alkemia; alkemian |
alkemiat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | alkemiassa | alkemioissa |
| elatiivi | alkemiasta | alkemioista |
| illatiivi | alkemiaan | alkemioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | alkemialla | alkemioilla |
| ablatiivi | alkemialta | alkemioilta |
| allatiivi | alkemialle | alkemioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | alkemiana | alkemioina |
| translatiivi | alkemiaksi | alkemioiksi |
| abessiivi | alkemiatta | alkemioitta |
| instruktiivi | – | alkemioin |
| komitatiivi | – | alkemioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | alkemia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]ruotsin sanasta alkemi < lähinnä saksan sanasta Alchimie < arabian اَلْكِيمِيَاء (al-kīmijā), jossa al- on määräinen artikkeli ja kīmijā < muinaiskreikan sanasta χυμεία (khymeíā)[1]
Käännökset
[muokkaa]1. oppi jonka tarkoituksena on valmistaa kultaa muista aineista tai saavuttaa kuolemattomuus ns. viisasten kiven avulla
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- alkemia Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.