ajoittaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ajoittaminen (38)
- teonnimi verbistä ajoittaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ajoittaminen | ajoittamiset |
| genetiivi | ajoittamisen | ajoittamisten ajoittamisien |
| partitiivi | ajoittamista | ajoittamisia |
| akkusatiivi | ajoittaminen; ajoittamisen |
ajoittamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ajoittamisessa | ajoittamisissa |
| elatiivi | ajoittamisesta | ajoittamisista |
| illatiivi | ajoittamiseen | ajoittamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ajoittamisella | ajoittamisilla |
| ablatiivi | ajoittamiselta | ajoittamisilta |
| allatiivi | ajoittamiselle | ajoittamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ajoittamisena (ajoittamisna) |
ajoittamisina |
| translatiivi | ajoittamiseksi | ajoittamisiksi |
| abessiivi | ajoittamisetta | ajoittamisitta |
| instruktiivi | – | ajoittamisin |
| komitatiivi | – | ajoittamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ajoittamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ajoittamis- | |