ajastin
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ajastin (33)
- (tekniikka) laite, jolla jokin kone tai esimerkiksi lamppu saadaan käynnistymään ja sammumaan tiettyinä ajankohtina
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑjɑst̪in/
- tavutus: a‧jas‧tin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ajastin | ajastimet |
| genetiivi | ajastimen | ajastimien ajastinten |
| partitiivi | ajastinta | ajastimia |
| akkusatiivi | ajastin; ajastimen |
ajastimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ajastimessa | ajastimissa |
| elatiivi | ajastimesta | ajastimista |
| illatiivi | ajastimeen | ajastimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ajastimella | ajastimilla |
| ablatiivi | ajastimelta | ajastimilta |
| allatiivi | ajastimelle | ajastimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ajastimena (ajastinna) |
ajastimina |
| translatiivi | ajastimeksi | ajastimiksi |
| abessiivi | ajastimetta | ajastimitta |
| instruktiivi | – | ajastimin |
| komitatiivi | – | ajastimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ajastime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ajastin- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- ajastin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]ajastin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ajastaa