aateluus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aateluus (40)

  1. aatelisarvoon yhdistyvä arvolataus; ylevyys, ylevämielisyys
    Aateluus velvoittaa, noblesse oblige.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑːt̪eluːs/
  • tavutus: aa‧te‧luus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aateluus aateluudet
genetiivi aateluuden aateluuksien
partitiivi aateluutta aateluuksia
akkusatiivi aateluus;
aateluuden
aateluudet
sisäpaikallissijat
inessiivi aateluudessa aateluuksissa
elatiivi aateluudesta aateluuksista
illatiivi aateluuteen aateluuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi aateluudella aateluuksilla
ablatiivi aateluudelta aateluuksilta
allatiivi aateluudelle aateluuksille
muut sijamuodot
essiivi aateluutena aateluuksina
translatiivi aateluudeksi aateluuksiksi
abessiivi aateluudetta aateluuksitta
instruktiivi aateluuksin
komitatiivi aateluuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo aateluude-
vahva vartalo aateluute-
konsonantti-
vartalo
aateluut-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]