ylevyys
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ylevyys (40)
- se, että on ylevä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈyleʋyːs/
- tavutus: y‧le‧vyys
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ylevyys | ylevyydet |
genetiivi | ylevyyden | ylevyyksien |
partitiivi | ylevyyttä | ylevyyksiä |
akkusatiivi | ylevyys; ylevyyden |
ylevyydet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ylevyydessä | ylevyyksissä |
elatiivi | ylevyydestä | ylevyyksistä |
illatiivi | ylevyyteen | ylevyyksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ylevyydellä | ylevyyksillä |
ablatiivi | ylevyydeltä | ylevyyksiltä |
allatiivi | ylevyydelle | ylevyyksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ylevyytenä | ylevyyksinä |
translatiivi | ylevyydeksi | ylevyyksiksi |
abessiivi | ylevyydettä | ylevyyksittä |
instruktiivi | – | ylevyyksin |
komitatiivi | – | ylevyyksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | ylevyyde- | |
vahva vartalo | ylevyyte- | |
konsonantti- vartalo |
ylevyyt- |
Etymologia[muokkaa]
sanan ylevä vartalosta ylev- ja suffiksista -yys
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on ylevä
|
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ylevyys Kielitoimiston sanakirjassa