vakuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vakuus (40)

  1. (oikeustiede) sopimuksen tai lainkohdan perusteella määräytyvä vastapuolelle koituvan vahingon varalle asetettava pantti

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑkuːs/
  • tavutus: va‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vakuus vakuudet
genetiivi vakuuden vakuuksien
partitiivi vakuutta vakuuksia
akkusatiivi vakuus;
vakuuden
vakuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi vakuudessa vakuuksissa
elatiivi vakuudesta vakuuksista
illatiivi vakuuteen vakuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vakuudella vakuuksilla
ablatiivi vakuudelta vakuuksilta
allatiivi vakuudelle vakuuksille
muut sijamuodot
essiivi vakuutena vakuuksina
translatiivi vakuudeksi vakuuksiksi
abessiivi vakuudetta vakuuksitta
instruktiivi vakuuksin
komitatiivi vakuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vakuude-
vahva vartalo vakuute-
konsonantti-
vartalo
vakuut-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

esinevakuus, henkilövakuus, vakuusarvo, vakuuskirja, vakuusmuoto, vakuusrahasto, vakuussitoumus, vakuustodistus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vakuus Kielitoimiston sanakirjassa