murhe

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

murhe (48)

  1. huoli, suru

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmurheˣ/
  • tavutus: mur‧he

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi murhe murheet
genetiivi murheen murheiden
murheitten
partitiivi murhetta murheita
akkusatiivi murhe;
murheen
murheet
sisäpaikallissijat
inessiivi murheessa murheissa
elatiivi murheesta murheista
illatiivi murheeseen murheisiin
murheihin
ulkopaikallissijat
adessiivi murheella murheilla
ablatiivi murheelta murheilta
allatiivi murheelle murheille
muut sijamuodot
essiivi murheena murheina
translatiivi murheeksi murheiksi
abessiivi murheetta murheitta
instruktiivi murhein
komitatiivi murheine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo murhee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
murhet-

Etymologia[muokkaa]

  • myöhäiskantasuomen *mureh

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

murheenkryyni, murhenäytelmä

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • murhe Kielitoimiston sanakirjassa