murehtia

Suomi

Verbi

murehtia (61-F) (taivutus[luo])

1. tuntea syvää tai raastavaa surua (jostakin)
2. suhtautua huolestuneesti tai ahdistuneesti (johonkin)

Ääntäminen

• IPA: /ˈmurehˌt̪iɑˣ/
• tavutus: mu‧reh‧ti‧a

Käännökset

1. miettiä jotakin huolestuneena ja surullisena

englanti: grieve, regret

ruotsi: sörja

Liittyvät sanat

• murehtua
• murhe

Vastakohdat

• riemuita

Lähikäsitteet

• surra

Johdokset

• substantiivit: murehtiminen

Aiheesta muualla

• murehtia Kielitoimiston sanakirjassa
• murehtia Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 429 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa