Liite:Suomen kielen likvidakonsonanttiin päättyvät sanat

Suomen kirjakielessä ei ole monta sanaa jotka päättyvät likvidakonsonanttiin /l/ tai /r/. Käytännössä kaikki ovat substantiiveja. Useimmilla näistä sanoista sanoilla on vaihtoehtoinen muoto jossa vartalovokaali /e/ pysyy mukana myös nominatiivissa (sanoihin liittyy tällöin loppukahdennus). Mikään sääntö tämä ei tosin ole: muotoja kuten *sävele tai *sisare ei käytetä, ja toisaalta esimerkiksi sanoista kumpare, perkele ja sirpale ei ole muotoja *kummar, *perjel tai *sirval.

Oman luokkansa muodostavat nuorehkot sitaattilainat kuten kennel, jolloin vokaalivartaloinen versio on suomalaistettu kenneli (ei *kentele).

/l/

• askel (myös: askele)
• kannel (myös: kantele)
• kennel (myös: kenneli)
• kimmel
• kyynel
• nivel
• ommel (myös: ompele)
• petkel (myös: petkele)
• sammal (myös: sammale)
• sepel-, seppel (myös: seppele)
• sävel
• taival (myös: taipale)
• vemmel (yleensä: vempele) (eli luokki)
• äänel

/r/

• askar (yleensä: askare)
• auer, auder (myös: autere)
• huhmar (myös: huhmare)
• kinner (myös: kintere)
• manner (myös: mantere)
• penger (myös: penkere)
• piennar (myös: pientare)
• saivar (myös: saivare)
• sisar
• tanner (myös: tantere)
• tytär
• udar (yleensä: utare)
• naisten ammattinimikkeet ym., esim. myyjätär, ompelijatar, onnetar