penger

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

penger (49-G)

  1. maa-aineksen muodostama valli, pato
    Penkereitä rakennetaan viljelysmaiden kuivaamiseksi ja tulvavesiltä suojaamiseksi.
  2. verraten jyrkkä törmä t. reuna; myös rinteessä oleva kapeahko tasanne
  3. pientare
    Istahdin ojan penkereelle levähtämään.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈpe̞ŋːe̞r] [peηηer]

Taivutus[muokkaa]

  • Eräissä sijamuodoissa sanan taivutus on tyypin 32 tai 48 kaltainen.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi penger
penkere
penkeret
penkereet
genetiivi penkeren
penkereen
pengerten
penkerien
penkereiden
penkereitten
partitiivi pengertä
penkerettä
penkeriä
penkereitä
akkusatiivi –; –
sisäpaikallissijat
inessiivi penkeressä
penkereessä
penkerissä
penkereissä
elatiivi penkerestä
penkereestä
penkeristä
penkereistä
illatiivi penkereen
penkereeseen
penkeriin
penkereisiin
penkereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi penkerellä
penkereellä
penkerillä
penkereillä
ablatiivi penkereltä
penkereeltä
penkeriltä
penkereiltä
allatiivi penkerelle
penkereelle
penkerille
penkereille
muut sijamuodot
essiivi penkerenä
penkereenä
(pengernä)
penkerinä
penkereinä
translatiivi penkereksi
penkereeksi
penkeriksi
penkereiksi
abessiivi penkerettä
penkereettä
penkerittä
penkereittä
instruktiivi penkerin
penkerein
komitatiivi penkereine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hiekkapenger, jokipenger, kasautumapenger, laaksopenger, pengeristutus, pengerluiska, pengermurtuma, pengertie, pitkittäispenger, poikittaispenger, rantapenger, ratapenger, reunapenger, suojapenger, tienpenger, tiepenger

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • penger Kielitoimiston sanakirjassa