kinner

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kinner (49-J) (monikko kintereet)

  1. ihmisen kantapäätä vastaava varvasastujan takajalan kohta
    Takaa-ajajat saattavat olla kintereillä milloin tahansa. = jäljillä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkinːer/
  • tavutus: kin‧ner

Taivutus[muokkaa]

  • Eräissä sijamuodoissa sanan taivutus on tyypin 32 tai 48 kaltainen.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kinner
kintere
kinteret
kintereet
genetiivi kinteren
kintereen
kinnerten
kinterien
kintereiden
kintereitten
partitiivi kinnertä
kinterettä
kinteriä
kintereitä
akkusatiivi kinner
kintere;
kinteren
kintereen
kinteret
kintereet
sisäpaikallissijat
inessiivi kinteressä
kintereessä
kinterissä
kintereissä
elatiivi kinterestä
kintereestä
kinteristä
kintereistä
illatiivi kintereen
kintereeseen
kinteriin
kintereisiin
kintereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kinterellä
kintereellä
kinterillä
kintereillä
ablatiivi kintereltä
kintereeltä
kinteriltä
kintereiltä
allatiivi kinterelle
kintereelle
kinterille
kintereille
muut sijamuodot
essiivi kinterenä
kintereenä
(kinnernä)
kinterinä
kintereinä
translatiivi kintereksi
kintereeksi
kinteriksi
kintereiksi
abessiivi kinterettä
kintereettä
kinterittä
kintereittä
instruktiivi kinterin
kinterein
komitatiivi kintereine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kintere-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kinner-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kinnerjänne, kinnerkoukku, kinnernivel

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kinner Kielitoimiston sanakirjassa