ärtyvyys
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ärtyvyys (40)
- se, että on ärtyvä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈært̪yʋyːs/
- tavutus: är‧ty‧vyys
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ärtyvyys | ärtyvyydet |
| genetiivi | ärtyvyyden | ärtyvyyksien |
| partitiivi | ärtyvyyttä | ärtyvyyksiä |
| akkusatiivi | ärtyvyys; ärtyvyyden |
ärtyvyydet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ärtyvyydessä | ärtyvyyksissä |
| elatiivi | ärtyvyydestä | ärtyvyyksistä |
| illatiivi | ärtyvyyteen | ärtyvyyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ärtyvyydellä | ärtyvyyksillä |
| ablatiivi | ärtyvyydeltä | ärtyvyyksiltä |
| allatiivi | ärtyvyydelle | ärtyvyyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ärtyvyytenä | ärtyvyyksinä |
| translatiivi | ärtyvyydeksi | ärtyvyyksiksi |
| abessiivi | ärtyvyydettä | ärtyvyyksittä |
| instruktiivi | – | ärtyvyyksin |
| komitatiivi | – | ärtyvyyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ärtyvyyde- | |
| vahva vartalo | ärtyvyyte- | |
| konsonantti- vartalo |
ärtyvyyt- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- ärtyvyys Kielitoimiston sanakirjassa