ärtyvä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ärtyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ärtyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ärtyvä | ärtyvät |
| genetiivi | ärtyvän | ärtyvien (ärtyväin) |
| partitiivi | ärtyvää | ärtyviä |
| akkusatiivi | ärtyvä; ärtyvän | ärtyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ärtyvässä | ärtyvissä |
| elatiivi | ärtyvästä | ärtyvistä |
| illatiivi | ärtyvään | ärtyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ärtyvällä | ärtyvillä |
| ablatiivi | ärtyvältä | ärtyviltä |
| allatiivi | ärtyvälle | ärtyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ärtyvänä | ärtyvinä |
| translatiivi | ärtyväksi | ärtyviksi |
| abessiivi | ärtyvättä | ärtyvittä |
| instruktiivi | – | ärtyvin |
| komitatiivi | – | ärtyvine |