ärähtäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ärähtäminen (38)
- teonnimi verbistä ärähtää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ärähtäminen | ärähtämiset |
| genetiivi | ärähtämisen | ärähtämisten ärähtämisien |
| partitiivi | ärähtämistä | ärähtämisiä |
| akkusatiivi | ärähtäminen; ärähtämisen |
ärähtämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ärähtämisessä | ärähtämisissä |
| elatiivi | ärähtämisestä | ärähtämisistä |
| illatiivi | ärähtämiseen | ärähtämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ärähtämisellä | ärähtämisillä |
| ablatiivi | ärähtämiseltä | ärähtämisiltä |
| allatiivi | ärähtämiselle | ärähtämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ärähtämisenä (ärähtämisnä) |
ärähtämisinä |
| translatiivi | ärähtämiseksi | ärähtämisiksi |
| abessiivi | ärähtämisettä | ärähtämisittä |
| instruktiivi | – | ärähtämisin |
| komitatiivi | – | ärähtämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ärähtämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ärähtämis- | |