äkä

Wikisanakirjasta
Katso myös: aka, AKA, åka

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

äkä (10-D)

  1. (murteellinen) kiukku[1]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi äkä äät
genetiivi ään äkien
(äkäin)
partitiivi äkää äkiä
akkusatiivi äkä;
ään
äät
sisäpaikallissijat
inessiivi äässä äissä
elatiivi äästä äistä
illatiivi äkään äkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi äällä äillä
ablatiivi äältä äiltä
allatiivi äälle äille
muut sijamuodot
essiivi äkänä äkinä
translatiivi ääksi äiksi
abessiivi äättä äittä
instruktiivi äin
komitatiivi äkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ää-
vahva vartalo äkä-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. Teoksen verkkoversio.