ääntämissääntö
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- sääntö, joka auttaa päättelemään sanan kirjoitusasusta jotain sanan ääntämisestä; monikossa ääntämissäännöt = säännöt, joiden avulla sanan kirjoitusasusta päätellään sanan ääntäminen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ääntämissääntö | ääntämissäännöt |
| genetiivi | ääntämissäännön | ääntämissääntöjen |
| partitiivi | ääntämissääntöä | ääntämissääntöjä |
| akkusatiivi | ääntämissääntö; ääntämissäännön |
ääntämissäännöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ääntämissäännössä | ääntämissäännöissä |
| elatiivi | ääntämissäännöstä | ääntämissäännöistä |
| illatiivi | ääntämissääntöön | ääntämissääntöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ääntämissäännöllä | ääntämissäännöillä |
| ablatiivi | ääntämissäännöltä | ääntämissäännöiltä |
| allatiivi | ääntämissäännölle | ääntämissäännöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ääntämissääntönä | ääntämissääntöinä |
| translatiivi | ääntämissäännöksi | ääntämissäännöiksi |
| abessiivi | ääntämissäännöttä | ääntämissäännöittä |
| instruktiivi | – | ääntämissäännöin |
| komitatiivi | – | ääntämissääntöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ääntämissäännö- | |
| vahva vartalo | ääntämissääntö- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |