vyöhyke

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vyöhyke (48-A)[1]

  1. ominaisuuksien, käyttötarkoituksen, hallinnoinnin tms. mukaan määritelty jotenkin rajallinen alue, seutu, sektori tai pinta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi vyöhyke vyöhykkeet
genetiivi vyöhykkeen vyöhykkeiden
vyöhykkeitten
partitiivi vyöhykettä vyöhykkeitä
akkusatiivi vyöhyke; vyöhykkeen vyöhykkeet
Sisäpaikallissijat
inessiivi vyöhykkeessä vyöhykkeissä
elatiivi vyöhykkeestä vyöhykkeistä
illatiivi vyöhykkeeseen vyöhykkeisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi vyöhykkeellä vyöhykkeillä
ablatiivi vyöhykkeeltä vyöhykkeiltä
allatiivi vyöhykkeelle vyöhykkeille
Muut
essiivi vyöhykkeenä vyöhykkeinä
translatiivi vyöhykkeeksi vyöhykkeiksi
abessiivi vyöhykkeettä vyöhykkeittä
instruktiivi vyöhykkein
komitatiivi vyöhykkeine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A