vuoro

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vuoro (1)

  1. jollekin määrätty määräaika, tai sallittu hetki teolle, esimerkiksi pelissä tai keskustelussa
    Kukin vuorollaan!
    Kun on puheiden vuoro, niin puhutaan.
    Puhu nyt asiaa, kun on sinun vuorosi kertoa mielipiteesi.
    Nyt on sinun vuorosi lyödä kortti pöytään.
  2. työaika, työvuoro; aamuvuoro, iltavuoro, yövuoro
    Loman jälkeen hän aloittaa puoleltapäivin ensimmäisen työvuoronsa.
  3. (merenkulku) vahti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi vuoro vuorot
genetiivi vuoron vuorojen
(vuoroin)
partitiivi vuoroa vuoroja
akkusatiivi vuoro; vuoron vuorot
Sisäpaikallissijat
inessiivi vuorossa vuoroissa
elatiivi vuorosta vuoroista
illatiivi vuoroon vuoroihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi vuorolla vuoroilla
ablatiivi vuorolta vuoroilta
allatiivi vuorolle vuoroille
Muut
essiivi vuorona vuoroina
translatiivi vuoroksi vuoroiksi
abessiivi vuorotta vuoroitta
instruktiivi vuoroin
komitatiivi vuoroine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

linja-autovuoro, puheenvuoto, vuoroaika, vuoroaskel, vuoroauto, vuorohiihto, vuorokausi, vuoronumero, vuoropari, vuoropuhelu, vuorotuli

Idiomit[muokkaa]

  • vuoroin vieraissa

Aiheesta muualla[muokkaa]