jono

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

jono

  1. peräkkäin järjestyneiden ihmisten tai muiden alkioiden joukko
    Peräkkäin järjestyneet ihmiset muodostavat jonon.
  2. (sodankäynti) ryhmittymismuoto, jossa sotilaat ovat peräkkäin noin askelen päässä toisistaan

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

autojono, avojono, jonoteoria, jonottaa, jonotus, jonouttaa, jonovuoristo, kolmijono, leikkausjono, leipäjono, nelijono, parijono, ruokajono, soppajono, taksijono, tunturijono, vaarajono, vaunujono, vuorijono