viiva
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
viiva
- muodoltaan ja ulkoasultaan usein vaihteleva, tavallisesti ympäristöstä väriltään tai sävyltään optisesti erottuva juova, piirto, raita, rantu, viiru tms.
- jokin viivan muotoisista välimerkeistä, yhdysmerkki, tavuviiva, väliviiva, ajatusviiva
- (geometria) yksiulotteinen, mielivaltaisen muotoinen ja mittainen kappale
- (urh.) lähtöviiva, lähtölinja; nopeus- tai kiihdytyskilpailu
- Bolt, Gay ja Powell asettuvat viivalle Brysselissä.
- Kaveri tuli "viivalle", survaisi etujarrun laakista pohjaan saakka ja Bemarin rohjo nousi lentoon.
- (kuvaannollisesti) (yhtäläinen) mahdollisuus kilpailuun jonkin toisen vaihtoehdon kanssa
- olla samalla viivalla
- Morsen aakkosten pitkä merkki
- (slangia) kerralla nenään nuuskattava annos kokaiinia