viiva
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
viiva (9)
- muodoltaan ja ulkoasultaan usein vaihteleva, tavallisesti ympäristöstä väriltään tai sävyltään optisesti erottuva juova, piirto, raita, rantu, viiru tms.
- jokin viivan muotoisista välimerkeistä, yhdysmerkki, tavuviiva, väliviiva, ajatusviiva
- (geometria) yksiulotteinen, mielivaltaisen muotoinen ja mittainen kappale
- (urheilu) lähtöviiva, lähtölinja; nopeus- tai kiihdytyskilpailu
- Bolt, Gay ja Powell asettuvat viivalle Brysselissä.
- Kaveri tuli "viivalle", survaisi etujarrun laakista pohjaan saakka ja Bemarin rohjo nousi lentoon.
- (kuvaannollisesti) (yhtäläinen) mahdollisuus kilpailuun jonkin toisen vaihtoehdon kanssa
- olla samalla viivalla
- Morsen aakkosten pitkä merkki
- (slangia) kerralla nenään nuuskattava annos kokaiinia
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | viiva | viivat |
| genetiivi | viivan | viivojen (viivain) |
| partitiivi | viivaa | viivoja |
| akkusatiivi | viiva; viivan | viivat |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viivassa | viivoissa |
| elatiivi | viivasta | viivoista |
| illatiivi | viivaan | viivoihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viivalla | viivoilla |
| ablatiivi | viivalta | viivoilta |
| allatiivi | viivalle | viivoille |
| Muut | ||
| essiivi | viivana | viivoina |
| translatiivi | viivaksi | viivoiksi |
| abessiivi | viivatta | viivoitta |
| instruktiivi | – | viivoin |
| komitatiivi | – | viivoine- + omistusliite |
Käännökset [muokkaa]
geometria
|
|
Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.
