viiva

Suomi

Substantiivi

viiva

1. muodoltaan ja ulkoasultaan usein vaihteleva, tavallisesti ympäristöstä väriltään tai sävyltään optisesti erottuva juova, piirto, raita, rantu, viiru tms.
2. jokin viivan muotoisista välimerkeistä, yhdysmerkki, tavuviiva, väliviiva, ajatusviiva
3. (geometria) yksiulotteinen, mielivaltaisen muotoinen ja mittainen kappale
4. (urh.) lähtöviiva, lähtölinja; nopeus- tai kiihdytyskilpailu

   Bolt, Gay ja Powell asettuvat viivalle Brysselissä.

   Kaveri tuli "viivalle", survaisi etujarrun laakista pohjaan saakka ja Bemarin rohjo nousi lentoon.

5. (kuvaannollisesti) (yhtäläinen) mahdollisuus kilpailuun jonkin toisen vaihtoehdon kanssa

   olla samalla viivalla

6. Morsen aakkosten pitkä merkki
7. (slangia) kerralla nenään nuuskattava annos kokaiinia

Käännökset

englanti: line espanja: raya hollanti: rechte, lijn, regel, blok italia: linea liettua: linija portugali: traço, risco

esperanto: linio ranska: ride, trait, ligne ruotsi: linje saksa: Balken m., Strich m., Linie f., Streifen m. tšekki: čára venäjä: штрих, линия, линия, черта, штрих, морщина, линейка, черта, тире viro: kriips

Liittyvät sanat

• katkoviiva, aaltoviiva, ajatusviiva, pisteviiva
• perusviiva, poikkiviiva, rajaviiva, reunaviiva, ääriviiva, viivata, viivaus, viivain, viivoitin, viivoittaa, viivoitus