viivoitin
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- suorien viivojen piirtämiseen käytettävä väline
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋiːʋoi̯t̪in/
- tavutus: vii‧voi‧tin
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | viivoitin | viivoittimet |
genetiivi | viivoittimen | viivoittimien viivoitinten |
partitiivi | viivoitinta | viivoittimia |
akkusatiivi | viivoitin; viivoittimen |
viivoittimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | viivoittimessa | viivoittimissa |
elatiivi | viivoittimesta | viivoittimista |
illatiivi | viivoittimeen | viivoittimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | viivoittimella | viivoittimilla |
ablatiivi | viivoittimelta | viivoittimilta |
allatiivi | viivoittimelle | viivoittimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | viivoittimena (viivoitinna) |
viivoittimina |
translatiivi | viivoittimeksi | viivoittimiksi |
abessiivi | viivoittimetta | viivoittimitta |
instruktiivi | – | viivoittimin |
komitatiivi | – | viivoittimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | viivoittime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
viivoitin- |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
viivoitin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä viivoittaa