vainaa
Wikisanakirja
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
vainaa
- kuollut ihminen (persoonana)
- – ”Elämä kannattaa elää loppuun saakka”, ruukasi Kalle-vainaa sanoa.
- – Niin, Kalle oli mukava mies.
- (harvinainen) kuollut ihminen, ruumis
- Kun Pekka astui sisään, Kalle oli vainaana pirtin lattialla.
- (halventava, erittäin arkikielinen) henkilö, jonka puhuja toivoisi olevan jo kuollut
- – Pete, kato, tässä on Martti-vainaa!
- – Jaa, taidankin tästä lähteä meille.
- – Hei, mitä sä nyt – äääääkkk!!!!
