uusintakoe
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- oppilaan oppineisuuden testaamiseen tarkoitetun kokeen uusiminen esimerkiksi hylätyn arvosanan korottamiseksi, tai sitä varten laadittu koe
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uusintakoe | uusintakokeet |
| genetiivi | uusintakokeen | uusintakokeiden uusintakokeitten |
| partitiivi | uusintakoetta | uusintakokeita |
| akkusatiivi | uusintakoe; uusintakokeen |
uusintakokeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uusintakokeessa | uusintakokeissa |
| elatiivi | uusintakokeesta | uusintakokeista |
| illatiivi | uusintakokeeseen | uusintakokeisiin uusintakokeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uusintakokeella | uusintakokeilla |
| ablatiivi | uusintakokeelta | uusintakokeilta |
| allatiivi | uusintakokeelle | uusintakokeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uusintakokeena | uusintakokeina |
| translatiivi | uusintakokeeksi | uusintakokeiksi |
| abessiivi | uusintakokeetta | uusintakokeitta |
| instruktiivi | – | uusintakokein |
| komitatiivi | – | uusintakokeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uusintakokee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
uusintakoet- | |