uusinta

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

uusinta

  1. (taivutusmuoto) superlatiivin partitiivin yksikkö sanasta uusi
    Ihastelin hänen uusinta maalaustaan.

Substantiivi[muokkaa]

uusinta (9-J)

  1. jonkin tekeminen uudelleen, toistaminen
  2. uusintanäytös
    Telkkarista tulee vain uusintoja.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈuːsin̪t̪ɑ̝]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi uusinta uusinnat
genetiivi uusinnan uusintojen
(uusintain)
partitiivi uusintaa uusintoja
akkusatiivi uusinta; uusinnan uusinnat
Sisäpaikallissijat
inessiivi uusinnassa uusinnoissa
elatiivi uusinnasta uusinnoista
illatiivi uusintaan uusintoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi uusinnalla uusinnoilla
ablatiivi uusinnalta uusinnoilta
allatiivi uusinnalle uusinnoille
Muut
essiivi uusintana uusintoina
translatiivi uusinnaksi uusinnoiksi
abessiivi uusinnatta uusinnoitta
instruktiivi uusinnoin
komitatiivi uusintoine-
+ omistusliite