turkki
Wikisanakirja
| Katso myös: Turkki |
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
turkki (5)
- turkin kieli, pääasiassa Turkissa puhuttava turkkilainen kieli. Turkin valtion virallinen kieli (kielitunnus: tr). Sanalista
- karvainen nisäkkään nahka, joka toimii suojana kylmää vastaan
- aidoista tai keinoturkiksista tehty takki
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | turkki | turkit |
| genetiivi | turkin | turkkien |
| partitiivi | turkkia | turkkeja |
| akkusatiivi | turkki; turkin | turkit |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | turkissa | turkeissa |
| elatiivi | turkista | turkeista |
| illatiivi | turkkiin | turkkeihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | turkilla | turkeilla |
| ablatiivi | turkilta | turkeilta |
| allatiivi | turkille | turkeille |
| Muut | ||
| essiivi | turkkina | turkkeina |
| translatiivi | turkiksi | turkeiksi |
| abessiivi | turkitta | turkeitta |
| instruktiivi | – | turkein |
| komitatiivi | – | turkkeine- + omistusliite |
Käännökset
1. kieli
2. eläimen turkki
3. turkisasuste
|