turkki

Katso myös: Turkki

Suomi

Substantiivi

turkki (5-A) (monikko turkit)

1. turkin kieli, pääasiassa Turkissa puhuttava turkkilainen kieli. Turkin valtion virallinen kieli (kielitunnus: tr).
2. karvainen nisäkkään nahka, joka toimii suojana kylmää vastaan
3. aidoista tai keinoturkiksista tehty takki
4. (merenkulku) laivan lattia

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	turkki	turkit
genetiivi	turkin	turkkien
partitiivi	turkkia	turkkeja
akkusatiivi	turkki; turkin	turkit
Sisäpaikallissijat
inessiivi	turkissa	turkeissa
elatiivi	turkista	turkeista
illatiivi	turkkiin	turkkeihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	turkilla	turkeilla
ablatiivi	turkilta	turkeilta
allatiivi	turkille	turkeille
Muut
essiivi	turkkina	turkkeina
translatiivi	turkiksi	turkeiksi
abessiivi	turkitta	turkeitta
instruktiivi	–	turkein
komitatiivi	–	turkkeine- + omistusliite

Käännökset

1. kieli

albania: gjuha turke arabia: تُرْكِيَّة [turkiyyah] azeri: türkcə bulgaria: турски [turski] englanti: Turkish espanja: turco esperanto: turka hollanti: Turks indonesia: bahasa Turki italia: turco kreikka: τουρκικά kymri: Twrceg latina: Turcica portugali: turco ranska: turc m.

romania: turcă ruotsi: turkiska saksa: Türkisch slovakki: turecký tanska: tyrkisk turkki: Türkçe, Türk dili unkari: török ukraina: турецький [turezky] valkovenäjä: турэцкая [tureckaja] venäjä: турецкий язык viro: türgi keel

2. eläimen turkki

englanti: fur ruotsi: päls

venäjä: шерсть viro: karvkate

3. turkisasuste

englanti: fur coat

venäjä: шуба, шубка viro: kasukas

4. laivan lattia

ruotsi: durk