toiste

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

toiste

  1. toisella kerralla, toiseen aikaan, joskus muulloin
    Teen sen mieluummin toiste.
    Käykää kylässä toistekin!

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪oi̯st̪eˣ/
  • tavutus: tois‧te

Huomautus[muokkaa]

  • huolimattomassa puhekielessä joskus myös toisten, vrt. nytten

Substantiivi[muokkaa]

toiste (48)

  1. (harvinainen) sitaatti
  2. (tekniikka) radiolinkkitekniikan häipymisen kompensointiin käytetty antenni- ja taajuustekninen menetelmä
  3. redundanssi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi toiste toisteet
genetiivi toisteen toisteiden
toisteitten
partitiivi toistetta toisteita
akkusatiivi toiste;
toisteen
toisteet
sisäpaikallissijat
inessiivi toisteessa toisteissa
elatiivi toisteesta toisteista
illatiivi toisteeseen toisteisiin
toisteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi toisteella toisteilla
ablatiivi toisteelta toisteilta
allatiivi toisteelle toisteille
muut sijamuodot
essiivi toisteena toisteina
translatiivi toisteeksi toisteiksi
abessiivi toisteetta toisteitta
instruktiivi toistein
komitatiivi toisteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo toistee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
toistet-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

paikkatoiste, taajuustoiste

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • toiste Kielitoimiston sanakirjassa