tappio

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tappio (3)[1]

  1. häviö, häviäminen; erityisesti peleissä ja sodassa
    Hän kärsi tappion.
  2. rahan menetys liiketoimissa, liiketappio
  3. kaatunut, miestappio

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tappio tappiot
genetiivi tappion tappioiden
tappioitten
(tappioin)
partitiivi tappiota tappioita
akkusatiivi tappio; tappion tappiot
Sisäpaikallissijat
inessiivi tappiossa tappioissa
elatiivi tappiosta tappioista
illatiivi tappioon tappioihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi tappiolla tappioilla
ablatiivi tappiolta tappioilta
allatiivi tappiolle tappioille
Muut
essiivi tappiona tappioina
translatiivi tappioksi tappioiksi
abessiivi tappiotta tappioitta
instruktiivi tappioin
komitatiivi tappioine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kalustotappio, kokonaistappio, korjuutappio, kurssitappio, liiketappio, luottotappio, materiaalitappio, miehistötappio, miestappio, mittatappio, murskatappio, muuttotappio, rökäletappio, satotappio, tappiollinen, tappiollisesti, tappiollisuus, tappiomieliala, tappioputki, tilastotappio, tuomaritappio, vaalitappio, valuuttatappio, varastotappio

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1: taivutustyyppi 3