sola

Katso myös: Sola

Suomi

Substantiivi

sola (10)

1. kapea kulkureitti korkeiden pinnanmuodostumien tai rakenteiden muodostamien esteiden välissä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	sola	solat
genetiivi	solan	solien (solain)
partitiivi	solaa	solia
akkusatiivi	sola; solan	solat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	solassa	solissa
elatiivi	solasta	solista
illatiivi	solaan	soliin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	solalla	solilla
ablatiivi	solalta	solilta
allatiivi	solalle	solille
Muut
essiivi	solana	solina
translatiivi	solaksi	soliksi
abessiivi	solatta	solitta
instruktiivi	–	solin
komitatiivi	–	soline- + omistusliite

Käännökset

englanti: pass espanja: puerto, desfiladero, garganta, quebrada, barranca ranska: col m.

venäjä: ущелье, перевал

Liittyvät sanat

• kitasola
• kulkusola
• vuorisola

Espanja

sola

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta solo

Esperanto

Adverbi

sola

1. yksin

Ruotsi

Substantiivi

sola

1. pohja

Ido

Adverbi

sola

1. yksin

Latina

Substantiivi

sola

1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta solum
2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta solum