sola

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Sola ja söla


Wikipedia
Katso myös artikkeli Sola Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sola (10)

  1. kapea kulkureitti korkeiden pinnanmuodostumien tai rakenteiden muodostamien esteiden välissä
    Tie kulkee vuorten välisessä solassa.
    Rakennusten välinen sola on varattu palokujalle.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi sola solat
genetiivi solan solien
(solain)
partitiivi solaa solia
akkusatiivi sola; solan solat
Sisäpaikallissijat
inessiivi solassa solissa
elatiivi solasta solista
illatiivi solaan soliin
Ulkopaikallissijat
adessiivi solalla solilla
ablatiivi solalta solilta
allatiivi solalle solille
Muut
essiivi solana solina
translatiivi solaksi soliksi
abessiivi solatta solitta
instruktiivi solin
komitatiivi soline-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kitasola, kulkusola, luhtisola, navetansola, satulasola, sola-aukko vuorisola

Aiheesta muualla[muokkaa]

Espanja[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

sola

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta solo

Esperanto[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

sola

  1. yksin

Ido[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

sola

  1. yksin

Latina[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sola

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta solum
  2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta solum

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sola

  1. pohja