selvänäkijä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
selvänäkijä (12)
- henkilö, joka väittää voivansa nähdä tulevaa tai mennyttä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈselʋæˌnækijæ/
- tavutus: sel‧vä‧nä‧ki‧jä
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | selvänäkijä | selvänäkijät |
genetiivi | selvänäkijän | selvänäkijöiden selvänäkijöitten (selvänäkijäin) |
partitiivi | selvänäkijää | selvänäkijöitä |
akkusatiivi | selvänäkijä; selvänäkijän |
selvänäkijät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | selvänäkijässä | selvänäkijöissä |
elatiivi | selvänäkijästä | selvänäkijöistä |
illatiivi | selvänäkijään | selvänäkijöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | selvänäkijällä | selvänäkijöillä |
ablatiivi | selvänäkijältä | selvänäkijöiltä |
allatiivi | selvänäkijälle | selvänäkijöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | selvänäkijänä | selvänäkijöinä |
translatiivi | selvänäkijäksi | selvänäkijöiksi |
abessiivi | selvänäkijättä | selvänäkijöittä |
instruktiivi | – | selvänäkijöin |
komitatiivi | – | selvänäkijöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | selvänäkijä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista selvä ja näkijä
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö
|