selitys
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
selitys (39)
- yksinkertainen, ymmärrettävä selvitys jostain tapahtumasta tai tekstistä
- Selitys oli hyvin yksinkertainen.
- prosessi, keinot tai menetelmä, jolla tehdään jokin ymmärrettäväksi
- Eksoplaneetoista selitys auringon kemialliselle anomalialle.
- Uusi selitys Mozartin kuolinsyyksi.
- tulkinta jonkin sisällöstä
- Galatalaiskirjeen selitys
- (arkikieltä, usein hyökkäävä) selittely, tekosyy
- Kun taidot loppuvat, niin selitys alkaa.
- Tässä ei, kuule, selitykset auta!
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈselit̪ys/
- tavutus: se‧li‧tys
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | selitys | selitykset |
| genetiivi | selityksen | selitysten selityksien |
| partitiivi | selitystä | selityksiä |
| akkusatiivi | selitys; selityksen |
selitykset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | selityksessä | selityksissä |
| elatiivi | selityksestä | selityksistä |
| illatiivi | selitykseen | selityksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | selityksellä | selityksillä |
| ablatiivi | selitykseltä | selityksiltä |
| allatiivi | selitykselle | selityksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | selityksenä | selityksinä |
| translatiivi | selitykseksi | selityksiksi |
| abessiivi | selityksettä | selityksittä |
| instruktiivi | – | selityksin |
| komitatiivi | – | selityksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | selitykse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
selitys- | |
Käännökset[muokkaa]
1. yksinkertainen, ymmärrettävä selvitys jostain tapahtumasta tai tekstistä
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
antaa selitys, selittää, selonteko
Yhdyssanat[muokkaa]
karttaselitys, lainselitys, maailmanselitys, meriselitys, raamatunselitys, rakennusselitys, selitysteos, unienselitys, vakioselitys