rinne

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Rinne



Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rinne (48-J)

  1. kalteva tai viettävä maa; maa-alue kukkulan ja laakson välillä.
    Vaaran rinteellä kasvaa komea kuusikko, oikeita mastokuusia.
    Tuossa rinteessä on pari pahtaa.
  2. laskettelurinne
    Eilen olin rinteessä koko päivän.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈrinːe̞]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi rinne rinteet
genetiivi rinteen rinteiden
rinteitten
partitiivi rinnettä rinteitä
akkusatiivi rinne; rinteen rinteet
Sisäpaikallissijat
inessiivi rinteessä rinteissä
elatiivi rinteestä rinteistä
illatiivi rinteeseen rinteisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi rinteellä rinteillä
ablatiivi rinteeltä rinteiltä
allatiivi rinteelle rinteille
Muut
essiivi rinteenä rinteinä
translatiivi rinteeksi rinteiksi
abessiivi rinteettä rinteittä
instruktiivi rintein
komitatiivi rinteine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rinne (yks. gen. rinde, yks. part. rinnet)

  1. rintama