rinne
Wikisanakirja
 |
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
rinne (48)
- kalteva tai viettävä maa; maa-alue kukkulan ja laakson välillä.
- Vaaran rinteellä kasvaa komea kuusikko, oikeita mastokuusia.
- Tuossa rinteessä on pari pahtaa.
- laskettelurinne
- Eilen olin rinteessä koko päivän.
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | rinne | rinteet |
| genetiivi | rinteen | rinteiden rinteitten |
| partitiivi | rinnettä | rinteitä |
| akkusatiivi | rinne; rinteen | rinteet |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rinteessä | rinteissä |
| elatiivi | rinteestä | rinteistä |
| illatiivi | rinteeseen | rinteisiin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rinteellä | rinteillä |
| ablatiivi | rinteeltä | rinteiltä |
| allatiivi | rinteelle | rinteille |
| Muut | ||
| essiivi | rinteenä | rinteinä |
| translatiivi | rinteeksi | rinteiksi |
| abessiivi | rinteettä | rinteittä |
| instruktiivi | – | rintein |
| komitatiivi | – | rinteine- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
1. maastonkohta
2. laskettelurinne
|
|
