rinne

Katso myös: Rinne

Suomi

Substantiivi

rinne (48-J)

1. kalteva tai viettävä maa; maa-alue kukkulan ja laakson välillä.

   Vaaran rinteellä kasvaa komea kuusikko, oikeita mastokuusia.

   Tuossa rinteessä on pari pahtaa.

2. laskettelurinne

   Eilen olin rinteessä koko päivän.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	rinne	rinteet
genetiivi	rinteen	rinteiden rinteitten
partitiivi	rinnettä	rinteitä
akkusatiivi	rinne; rinteen	rinteet
Sisäpaikallissijat
inessiivi	rinteessä	rinteissä
elatiivi	rinteestä	rinteistä
illatiivi	rinteeseen	rinteisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	rinteellä	rinteillä
ablatiivi	rinteeltä	rinteiltä
allatiivi	rinteelle	rinteille
Muut
essiivi	rinteenä	rinteinä
translatiivi	rinteeksi	rinteiksi
abessiivi	rinteettä	rinteittä
instruktiivi	–	rintein
komitatiivi	–	rinteine- + omistusliite

Käännökset

1. maastonkohta

englanti: slope, hillside espanja: abajadero m., ladera ido: bordo, deklivo italia: pendice f. ranska: pente f.

ruotsi: lutning, sluttning tšekki: svah m. unkari: lanka venäjä: склон, откос viro: rinnak, nõlv

2. laskettelurinne

englanti: piste

saksa: Piste f. venäjä: склон

Liittyvät sanat

• ahde, luiska, mäki, jyrkänne

Viro

Substantiivi

rinne (gen rinde, part rinnet)

1. rintama