mäki

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Mäki ja maki



Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mäki (7-D)

  1. pienehkö kohouma maan pinnassa.
    Mäen päältä näkee hyvin järven yli.
  2. rinne, ylämäki tai alamäki.
    Auta miestä mäessä, älä mäen alla.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈmæk̟i]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi mäki mäet
genetiivi mäen mäkien
(mäkein)
partitiivi mäkeä mäkiä
akkusatiivi mäki; mäen mäet
Sisäpaikallissijat
inessiivi mäessä mäissä
elatiivi mäestä mäistä
illatiivi mäkeen mäkiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi mäellä mäillä
ablatiivi mäeltä mäiltä
allatiivi mäelle mäille
Muut
essiivi mäkenä mäkinä
translatiivi mäeksi mäiksi
abessiivi mäettä mäittä
instruktiivi mäin
komitatiivi mäkine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hyppyrimäki, kelkkamäki, liukumäki, mäenlasku, mäenrinne, mäkikilpailu, mäkikotka, mäkipää, mäkitupa, mäkitörmä, mäkivieru, pulkkamäki, pyllymäki