riita
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- tavallisesti mielipide-eron aiheuttama sanasota, joka johtaa joskus molemminpuolisiin loukkauksiin ja tappeluun
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈriːt̪ɑ/, [ˈriːt̪ɑ̝]
- tavutus: rii‧ta
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riita | riidat |
| genetiivi | riidan | riitojen (riitain) |
| partitiivi | riitaa | riitoja |
| akkusatiivi | riita; riidan |
riidat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riidassa | riidoissa |
| elatiivi | riidasta | riidoista |
| illatiivi | riitaan | riitoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riidalla | riidoilla |
| ablatiivi | riidalta | riidoilta |
| allatiivi | riidalle | riidoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riitana | riitoina |
| translatiivi | riidaksi | riidoiksi |
| abessiivi | riidatta | riidoitta |
| instruktiivi | – | riidoin |
| komitatiivi | – | riitoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | riida- | |
| vahva vartalo | riita- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
1. riita
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
- (usein pienimuotoisia) kiista, kina, (arkikielisiä) känä, kränä
- (usein pitkäkestoisia) epäsopu, eripura, tora
- (verbaalisia) sanaharkka, sanasota, suukopu
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: riitaisa, riitainen, riidaton
- verbit: riidellä, riitaantua
Yhdyssanat[muokkaa]
eturiita, ilmiriita, linjariita, oikeusriita, oppiriita, perheriita, puolueriita, rajariita, riidanaihe, riidanhalu, riita-asia, riitajuttu, riitakapula, riitakumppani, riitakysymys, riitapukari, riitapuoli, riitarahasto, riitasijoittaja, riitasointu, ristiriita, testamenttiriita, työriita
Aiheesta muualla[muokkaa]
- riita Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.